Sunnuntaina 14 elokuuta tuli ensimmäisen kerran osallistuttua Marjaniemen
Melojien järjestämään Pääkaupunkimelontaan, joka järjestettiin jo XXVI kerran.
www.kolumbus.fi/lill-klas/pics/PKM.JPG
Vaikka tapahtuma on ns. kuntoiluluonteinen niin aika otetaan kaikilta
halukkailta. Reittejä oli kaksi, 8km ja 16 km. 8km reitti kiersi Vartiosaaren ja
16km reitti kiersi Villingin saaret joiden eteläpuoli on avoimena suoraan
Suomenlahdelle.
Tarkoitukseni oli 16km reitillä testata keskinopeus jonka voin pitää
Venilia-stripperillä ja tekemälläni melalla joka on tämän linkin fig.8 mallin
mukaan tehty
http://www.arctickayaks.com/PDF-Zimmerly_1984_ArcticKayakPaddlesSK12m.pdf tosin
lavat on vielä hiukan eri muotoiset. Hiukan tekstiä melasta löytyy tästä
linkistä
http://www.arctickayaks.com/PDF-Zimmerly_1984_ArcticKayakPaddlesSK13m.pdf
Lähtö tapahtui yhteislähtönä Vuosaaren sillan alta lähtölaukauksella joka
ammuttiin poliisiveneestä. Oli vaikuttavan näköistä kun yli 80 melojaa lähtee
yhteislähtönä kauhomaan kohti Ramsinsalmea. Lähdin pääjoukon takaa koska
tarkoitukseni oli aloittaa rauhallisesti, mutta vaikka GPS:äni näytti heti
lähdön jälkeen nopeudekseni hiukan yli 7km/h niin pääjoukko veti minuun reilun
kaulan heti lähdön jälkeen. Lisäsin vauhtia mutta oli sen verran kova vastatuuli
että vauhtini jäi juuri alle 8km/h, nyt ei kuitenkaan kaula lähimpänä edelläni
oleviin enään kasvanut.
Ramsinsalmen jälkeen reitit erkanivat ja me 16km reitin melojat
meloimme etelään kohti Villingin saaria. Nyt ei tuuli osunut niin
voimakkaasti joten sain nopeuden pysymään kokoajan yli 8km/h GPS:än näytön
mukaan. Vaikka tarkoitukseni oli vain "testata", niin kyllä se "kilpapiru" iski
ja yritin saada erikoisella avokanootilla melovan Martti Pesosen ja Esa Kettusen
teamin kiinni ennen Villinkiä. Pidettyäni 1-2km ajan vauhdin 9km/h tuntumassa
sain heidät melkein kiinni mutta totesin että vauhti ylitti jo minun, Venilian
ja tekemäni melan ominaisuudet, joten laskin vauhdin takaisin 8km/h tuntumaan.
Niinpä Martin Teami veti taas kaulaa minuun ennenkuin tulimme
"avomeri-osuudelle" Villingin eteläpuolelle.
Villingin eteläpuolella olikin mielenkiintoista koska avomereltä tuli vanhoja
maininkeja jotka heijastuivat takaisin kallioisesta rannasta aikaansaaden
aikamoisen ristiaallokon. Tätä osuutta oli noin 2,5km joten röykytystä riitti
hetkeksi aikaa. Yllätyksekseni huomasin että sain tällä osuudella reilusti
kiinni edelläni melovia ja hetkenpäästä menin myös Martin Teamin ohi. Ohitukseen
auttoi että muutama aalto vei minua todella kovaa hetkenaikaa. Kierrettyäni
saaren tankkasin nestettä ja silloin Martin Teami puhalsi taas ohitse - kaksikon
vauhti kun ei juuri hiljene vaikka toinen tankkaisikin nestettä. Lähdin heidän
perään ja katsoin samalla keskinopeuttani GPS:stä, se näytti 7,8km/h
keskinopeudeksi tähän mennessä. Se oli reilusti yli tavoitteeni, joka oli
7,3km/h.
Niinpä hidastin hiukan vauhtia, mutta tavoitin silti edelläni olevia
melojia. Kokeilin myös että kuinka paljon nopeuteen vaikuttaa jos peräsin on
alhaalla tai ylhäällä. Tuntui siltä että peräsin syö vauhtia kunnolla, useita
km/h:n kymmenyksiä. Tosin jos tuulee niin paljon että joutuu korjaamaan kurssia
melanvedoilla ja kallistamalla kajakkia niin puntit menee tasan jos pitää
peräsintä alhaalla ja meloo tasatahtia ja ohjaa peräsimellä. Peräsimen testailun
takia sai perässäni tullut kaksikko minut kiinni ja meni myös ohi. Testailun
takia myös keskinopeuteni oli laskenut 7,7km/h lukuun joten viimeisen kilometrin
otin yli 8 km/h vauhtia ja sain ennen maalia 7,8km/h keskinopeuslukeman takaisin
GPS:än näyttöön.
Pääjoukko oli jo aikaa sitten tullut maaliin ja nautti jo hernekeittoa tai
vihannessosekeittoa ja virvokkeita. Minulla oli voimia jäljellä niin paljon että
pääsin vielä yksin Veniliasta pois 
. Kun palautin numerolaatan niin sain
hienon mitalin muistoksi tapahtumasta. Ja sitten oli minun vuoro nauttia
vihannessosekeitosta ja virvokkeista. Tapahtumassa arvottin palkintoja kaikkin
osallistujien kesken ja minulle osui MAMEn 70 vuotisjuhla T-paita.
Kaikkien siihen luvan antaneiden melojien aika julkaistiin, ja kun katsoin
listaa niin en voinnut muuta kuin hämmästellä aikoja, oli ne niin kovia. Kun ottaa
huomioon että valtaosa oli retkikajakkeja niin ajat oli aivan käsittämättömiä
huippuaikoja.
Tulokset linkistä http://www.marjaniemenmelojat.fi/mame/pmelontatulokset2005.php
Vertailunvuoksi laskin kotia tultuani K1 16km melojien keskiajan joka oli
1:58:76. Ajan kun jakaa 16 ja kertoo 20 niin saa vertailuajan esim. Tukholman
kanoottimaratonin 20km tuloksiin. Koska ketään (ei edes minua ) haettu
ambulanssilla melonnan jälkeen sairaalaan, niin oletan että melojat olisivat
jaksaneet pitää saman vauhdin vielä 4km. Minä ainakin olisin pystynyt.
K1 melojien keskiaika laskettuna 20km matkalle oli 2:28:40. HUOMIO 
, tällä
ajalla olisi tullut palkintopallipaikka Tukholman kanoottimaratonissa 2004 20km
avoimessa luokassa ja huippusijoitus muissa 20km luokissa Minun aikani 2:04:02
oli ns. häntäpään aikoja mutta kun lasken sen 20km matkalle niin se oli ollut
myös kärkipään aika Tukholman kanoottimaratonin 2004 20km kilpailuissa,
avoimessa 20km luokassa jopa palkintopaikka?
Omaan aikaani olin erittäin tyytyväinen. Se oli parempi kuin arvioni jonka tein
kesän kuntolekkieni perusteella. Ottaen huomioon Venilian koon ja suuren
märkäpinnan (leveys yli 60cm, tilavuus yli 500 litraa) ja sen että meloin ns.
perinnemelalla joka painaa 1,44kg niin olen erittäin tyytyväinen aikaani.
Tiedän että esim VKV HTC melallani olisin saanut usean minuutin pois
ajastani, mutta kun oli tarkoitus meloa "perinnemelalla".
Miten vauhtini perinnemelalla riittää Tukholman kanoottimaratonilla? Sen näkee
27 elokuuta kun osallistun 20km avoimen luokan.
Ja viimeiseksi kiitokset MAMEn väelle erinomaisen tapahtuman järjestämisestä.
Lill-Klas