Aloitin city-melonnan aamulla n. 9.30 Ruukinrannan venesatamasta Laajalahden perukasta. Meloin pohjoisrantaa pitkin, Munkkiniemen rannassa ruska teki maiseman tosi upeaksi. Sain muutaman hyvän valokuvan.
http://www.kolumbus.fi/lill-klas/pics/ruska.jpg
Sitten meloin Pikku-Huopalahteen aivan perälle jossa se valaskala oli ennen. Putouksesta tuli paljon vettä, mutta veden haju ei ollut kaikista mielyttävin, ainakaan kajakissa istuen. Pikku-Huopalahden nurmikot olivat täynnä hanhia ja voin ajatella vain sitä liukumiina määrää, jonka tuhatkunta hanhea jättää nurmikolle.
http://www.kolumbus.fi/lill-klas/pics/hanhet.jpg
Pikku-Huopalahdesta meloin länteenpäin kiertäen Lehtisaaren ja Kaskisaaren itäpuolelta. Lehtisaaren länsipuolella olevalla hiekkarannalla pidin kahvitauon ja paistattelin päivää syysauringossa.
http://www.kolumbus.fi/lill-klas/pics/ranta.jpg
Melojia oli tähän mennessä vähän vesillä; yksi soutaja meni kovaa kapealla aluksella.
Rannalta meloin suoraan kohti Raatteen hammasta (Fortum). Pujottelin venelaturin kävelysillan alta Nokian pääkonttorin edustalle. Paikka oli aavemaisen tyhjä, jos liikenteen melua ei olisi kuulunut Länsiväylältä niin olisi tullut "kauhuleffa fiilikset tyyliin - olenko viimeinen meloja".
Jatkoin matkaa itäänpäin Kaskisaaren ja Lauttasaaren yhdistävän kävelysillan alta. Kartallani oli kahvikupinkuva Mustasaaren kohdalla, mutta tuskin se oli auki, jos kahviota on enää ollenkaan? Sitten tuli Sipoossa-melojalle se jännittävin kohta kun piti ylittää väylä, joka tulee Salmisaaren sillan alta mereltä. Katsoin monta kertaa oikealle ja vasemmalle kuten ekaluokkalaisille opetetaan, lisäksi katsoin vielä ylös, tiedä vaikka vesitaso laskeutuisi 
kun näin cityssä ollaan. Lähdin rivakasti melomaan väylän yli kohti Salmisaaren voimalaitosta, enkä onnistunut törttöilemään yhdenkään veneen tai laivan edessä. Kesällä paikassa saattaa olla vilkkaampaa.
Kun pääsin väylän yli niin ensiksi menin katsomaan Melaveikkojen vajaa, joka ihan pisti silmään hienolla keltaisella värillään muuten niin harmaassa ympäristössa. Moikkasinkin erästä melojaa joka oli lähdössä vesille. Jatkoin matkaa Salmisaaren voimalaitosta kohden.
http://www.kolumbus.fi/lill-klas/pics/citymaisema.jpg
Meloin ihan lahden perälle toivossa nähdä Lapinlahden Linnut, mutta ei siellä ollut kun sulkasatoisia sorsia. Yhden kallionkielekkeen päällä oli puutarhatuoli, josta tuli mieleeni Papillon-kirja ja siinä mainittu Dreyfusin penkki.
Tämän pidemmälle en päässyt joten meloin takaisin päin Hietanimen hautausmaan kiviaidan viertä. Kiersin uudestaan Melaveikkojen vajan ja harmaan telakka-alueen, josta jatkoin kohti Hietsun uimarantaa. Mestarintallia lähestyessäni mietin, että missäköhän kohtaa tarkaan se melojan yliajo tapahtui viime kesänä. Meloin Merimelojien majalle vievän kävelysillan alta heidän laiturin edustalle kun kuulin, että minua kutsuttiin laiturille. Otin nopeasti kuvan Sibelius-monumentista, kun syysaurinko leimui siinä komeasti ja meloin sitten heidän laituriin. Nostimme Venilian laiturille jossa muutamat kävivät ihailemassa sitä. Samalla pidin pienen evästauon ja esittelin myös näppärää 360 astetta valaisevaa kajakkivaloa, jonka pidän aina mukana aukkopeitteessä olevassa taskussa.
Kello oli vasta 15.30, joten minulla oli noin kaksi tuntia aikaa ennenkuin poikani tulisi hakemaan minut. Jatkoin matkaa HKK:n laiturin editse Rajasaaren vievän sillan ali kohti Kesärantaa. Jotenkin tuli mieleen, että jos olisin pääministeri niin asuisin siinä mieluummin kuin Nurmijärvellä, eihän Nurmijärvellä ole pahemmin melontavesiäkään
Yritin ottaa myös Mäntyniemestä kuvia, mutta se on niin puiden takana, ettei siitä saa kunnollista kuvaa mereltäpäin. Koska aikaa oli vielä reilusti niin päätin meloa vielä kierroksen Seurasaaren ympäri. Meloin rannempana olevan sillan alta varoen pohjakosketuksia, koska huomasin että siinä oli sangen matalaa. Pukkisaaren rannassa ei ollut Viikinkien Drakea, kuten viime vuonna kun olin melomassa täällä. Nudistirannan kohdalla meloin rohkeasti poijujen sisäpuolelta, tuskin rannalla olisi ketään jota melontani häiritsisi. Kiersin eteläkärjen varoen kiviä ja matalikoita, joita rannan läheisyydessä on paljon. Päätin rantautua kun näin juhannuskokkoluodon kohdalla penkin saaressa. Penkin kohdalla olikin hiekkaranta, joten rantautuminen kävi kajakkia naarmuttamatta. Täytyy ihan erikseen mainita, että syysmelonta on minun kohdalla saanut uuden ulottuvuuden, kun kajakissa on niin paljon jalkatilaa, että voi pitää vesitiiviitä melontasaappaita meloessa. Vaikka Chota Mukluk Light melontasaappaat ovat sirot, niin nro 13 ei olisi koskaan mahtunut VKV Seagull Oceanin kannen alle. Nyt voin käyttää niitä ja nousta maihin aina kuivin jaloin.
Join termospullosani olevan lopun teen ja söin viimeisen eväsleivän. Sitten jatkoin matkaa kohti HKK:n laituria, josta poikani tulee minut hakemaan. Yhtä äkkiä kuulin takaoikealta voimistuvan suih,suih, suih-äänen ja käännyin katsomaan, että onko se Rauli Rautavuori joka tulee kilpurillaan ja kuppimelalla kauhoen julmettua vauhtia. Ei se ollut Rauli, se ääni oli viiden joutsenen siivistä: kaksi aikuista ja kome poikasta, jotka lensivät läheltä ohitseni vain metrin korkeudella. Mietin, että ei olisi kiva saada moista möykkyä selkään, mahtaisi sattua ja tulla kylmä kylpy.
Alkoi jo hämärtyä ja ilma kylmetä, joten lisäsin vauhtia. Meloa kajakilla jossa ei ole evää tai peräsintä on vaatinut totuttelua, kun on ennen melonut peräsimellä varustetulla kajakilla. Vaikka Venilia on iso kajakki, niin sivutuuli vaikuttaa siihen yllättävän vähäsen, sivuaallokko vaikuttaa enemmän. Niinpä olenkin testanut sillä eri tekniikoita joilla saan sen menemään suoraan sivutuulessa ja sivuaallokossa. Parhaiten mielestäni se menee suoraan siten, että meloo rytmikkäästi tasatahtia ja ohjaa kajakkia kallistamalla sen kurssinkorjaustarpeen mukaisesti kulmalleen melanvedon aikana. Näin voi meloa rytmikkäästi eikä melalla tarvitse tehdä korjusvetoja, jotka sekoittavat rytmin.
Näin tulin reipasta vauhtia HKK:n laiturille noin 17.15. Laiturille tuli samaan aikaan myös Guillemot Single stripperi-kajakki. Keskustelimme ja vertailimme kajakkejamme kuten isännät hevosiaan ennenvanhaan. Kun kyytini tuli, niin pakkasimme varusteet autoon ja nostimme kajakin katolle. Mittaa city-melonnalle tuli karttapalvelusta mitaten 26 km. Näin tuli tänäkin vuonna tehtyä jo perinteeksi tullut city-melonta ihan viime tingassa. Kiitokset HKK:n väelle laiturin käytöstä - kuten aikaisempinakin vuosina.
Lill-Klas