Sibbo Canoe Club's Forum

Raportti: Sipoon Kanootti-Regatta 21.8.

Posted By: Harri Luukkanen
Date: 23.8.2005, 15:00

SIPOO OFF-SHORE CANOE SAILING TOURING REGATA 21.8.

Kahdeksan rohkeaa miestä ja naista osallistui ensimmäiseen Sipoon kanoottipurjehduksen meriregattaan, joka pidettiin myrskyisellä merellä. Kiitos turvaveneen ja osallistujien taidon homma onnistui yli odostusten ja pystyttiin toteuttamaan, vaikka klo 18 rantaan takaisin tullessa olo oli kuin olisi viettänyt tunteja pesukoneen rummussa.

Osanoottajat (kanootit/veneet):
Pia Korhonen & Jukka Vaijärvi (ACA)
Olli Virta (IIIC)
Asko Nikander (C/5m)
Pasi Ehrola (Katara/apurunkokajakki)
Harri Luukkanen & Juha Könnö (IIIC)
Olle & Jon Luukkanen, Tomi Kallio-Könnö (turvavene)

Lähtö ja loitsu

Alun perin osanotto ei näyttänyt olevan runsasta regatassa, ja luultavasti tuuli-sääennuste vähensi vesille lähteneiden määrää entisestään. Tosin tuulesta ei ollut juuri tietoa, kun viiden (5) kanootin voimin lähdimme liikkeelle SKK:n laiturista klo 10.30. Ennen sitä olimme pitäneet kipparikokouksen, katsoneet kartalta reitin ja mahdolliset maihinlaskupaikat nurinmenojen varalta. Heikko tuuli, joka oli aamupäivän lännessä, hankaloitti pääsyä kotilahdelta, ja itse turvauduin testimielessä pelastusveneen hinaukseen.

Hinausta varten olin varannut 20 m köyden, jossa oli 3 m välein solmuja kiinnipitoon, ja köyden päässä oli suuri styrox-pallo - köyden jatkeeksi olisi mahtunut koko kanoottieskandeeri. Vaikka kilpailu oli peruutettu, turvavene seurasi meitä suurimman osan matkaa, ja syytä olikin sään muutokset huomioon ottaen. Turvallisuusuunnitelmassa olin katsonut Ribbingön niemen (Clas H:n kotirannan) varalaskeutumispaikaksi, jos joku kaatuu ennen Granön ja Mölandetin ohitusta; tänne turvavene olisi hinannut tarvittaessa keskeyttäneen kanootin.

Pääsimme luovimaan ulos lahdesta ja Granön selälle, josta alkoi pitkä 5 km yhtämittainen luovi etelä-luoteeseen pitkin veneväylää ja kohti Helsingin rajaa. Luovimme pitkään koko ajan kiihtyvään vastatuuleen ja kaikilla oli täydet purjealat ylhäällä, koska emme olleet käyneet maissa tai pitäneet taukoa. Tilanne alkoi näyttää kriittiseltä ja kanootti liian rikattuja jo 10 m/s olevaan tuuleen, kaikilla - ehkä Pasin apurunkoista lukuunottamatta - alkoi olla pystyssä pysymisen ja ongelmia. Sovin ohimennen huutamalla tuuleen Jukan kanssa, että emme mene Mölandetin ulkopuolelle, se olisi liian vaarallista. Pyrimme Granön ja Mölandetin väliseen salmeen, jossa meillä olisi vähän suojaa.

Nurinmenot ja kääntymiset

Sitten alkoi takanani tapahtua, vaikka en itse tietänyt siitä mitään. Olli kaatoi IIIC kanoottinsa ja tippui kuulema kanootista selkä edellä veteen. Myrskypääsky on ihmekanootti, sen osoitti tämäkin kaatuminen, ja Olli ihme purjehtija. Kanootti ponnahti pystyyn Ollin tiputtua veteen rautakölin painosta ja alus käänsi keulan kohti tuulta. Vauhti pysähtyi, ja Olli pääsi - Tomin mukaan 15 sekunnissa - kipuamaan takaisin kanoottiinsa ilman kenenkään apua. Salaisena aseena hänellä oli kanteen istuinaukon taakse kiinnitetty tartuntakahva, josta nykäisemällä hän pääsi kipuamaan takaisin alukseen.

Tässä kaadossa ei kanoottiin tullut tippaakaan vettä, koska se kellui hetken aikaa niin korkealla kyljen/sivukannen varassa, että vesi ei päässyt sisään istuinaukosta. Hetken päästä Olli purjehti ohitseni ja huusi palaavansa takaisin rantaan, purjeita ei voinut reivata ja oli vaarallista jatkaa matkaa; vilkutin ja Olli käänsi kanootin myötäiseen. Seurasin hänen menoaan katseella ja jonkun ajan päästä, ennenkuin pääsimme kääntymään Mösundetiin, Olli kaartui Stora Bergholmen saaren edestä kohti viimeistä salmea ja kotisatamaa.

Kuulema Jukka näki Ollin mereen tippumisen ja huusi: 'mies meressä', mutta tuuli vei huudon mukanaan. Minä ja Asko emme tienneet kaatumisesta ennenkuin Mölandetin rannassa. Itse asiassa veneessäkin Tomi näki vasta miehen kipuavan uudelleen kanoottiin, ei itse kaatumista, joka tapahtui nopeasti - ja tietysti yllättäen.

Sitten Pasi sai tarpeekseen narussa roikkumisesta. Vaikka hänen purjekanootin purje - purjelaudan 4 m2 myrskypurje - oli pieni, hän ei jaksanut roikkua skuuttinarussa. Hänelle ei ollut rullia välityksenä ja eikä hanskoja kädessä, joten Pasi vilkutti hyvästiksi ja viittoili peukalollaan kohti rantaa. Vilkutin hyvästiksi, ja hän etääntyi kovaa vauhtia poispäin; tällä tuulella erikoinen kanootti kulki todella vahdikkaasti, vaikka kuulema Lahdessa se oli edellispyhänä seissyt tuulessa. Nyt Pasi oli vähentänyt lattoja, jolloin purje sai paremmin pussin muodon ja nostovoimaa, ja heti tuli tulosta.

Taukoa ja reivausta

Kovan työn tuloksena pääsimme vihdoin luovimaan tarpeeksi korkealle ja sieltä kaartamaan salmeen, Mösundetiin, jossa meitä saatteli vihainen puolelta toiselle heittelevä tuuli. Sadepilvet nousivat päällemme, alkoi ropista pisaroita, joten päätimme hakeutua rantaan pitämään taukoa, lepäämään ja nauttimaan eväitämme. Löysimme vanhan 'ångbotsbryggan' näköisen rakennelman, johon joskus kenties hyörylaivat ja taksiveneet ovat jättäneet ja ottaneet joskus matkustajia ja kipusimme siinä maihin.

Söimme, joimme ja juttelimme lepäämisen ohessa. Ihmeellistä kyllä kukaan ei vaikuttanut olevan paniikissa ja halunnut heti takaisin kotirantaan. Päin vastoin, ehdotettiin matkan jatkamista ja pidentämistä, tuulelle sopivissa rajoissa. Päätimme pyrkiä Simsalön saaren etelärantaan, Simsalön selän itäpuolelle, jossa on 'salainen' paikallisten käyttämä hiekkainen uimapoukama. Jukka, minä ja tietysti paikallisina saarelaisina Olle ja Jon tunsimme paikan entuudestaan, siis sinne vaan ja menoksi. Vaikka avomeren puolella lyhensimme reittiä, jatkoimme sitä saariston suojassa, jolloin tavoiteltu 10 mpk tuli liki täyteen.

Ei tarvinnut kehottaa purjeita reivaamaan, tein sen vapaaehtoisesti ja halukkaasti. Edessä panin isopurjeen pienimpään reiviin (kaksi reivin mahdollisuutta etupurjeessa) ja takana puolet purjeesta pois. Nyt oli noin 4 m2 purjetta ja alus jotenkin hallinnassa -silti meno myötätuulessa pitkin Mösundetiä oli rivakkaa tuulen puristuessa kapeaan salmeen.

Sama reivaus kävi Askon kanootissa. Hän pienensi (alun perin 5.1 m2:n purjeensa) purjeen noin 3.9 m2:n suuruiseksi, ja hyvin punainen avokanootti näytti silläkin kulkevan. Kun Jukalla oli ACA mallissa vakiomäärä 4.1 m2, meillä oli siten melkein sama määrä purjetta kaikilla, ja purjeen painopisten matalalla, mikä vaikuttaa kallistukseen purjealan lisäksi.

Luovia kohti kotirantaa

Simsalön uimapoukamassa vietimme aurinkoisen tovin ja ehdimme nauttia auringosta ennen uutta koitosta tai koettelemusta myskyävällä merellä. Kahvi maistui, samoi pieni purtava, koska aikataulu oli joutanut roskikseen: kello kävi yli kolmea ennenkuin lähdimme uudelleen merelle ja edessä oli monen tunnin koitos. Itse olin hikoillut kuivapuvussa, joten olin aivan mehustettu ja janoon kuolemaisillani, kun merellä ei voinut/ehtinyt juomapulloon koskea.

Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen, ja jouduimme nyt ponnistelemaan viimeiset 5-6 km tarkasti vasten tuulta päästääkseemme kotirantaan. Simsalön selällä jopa tämä pohjoinen 11 m/s tuuli nosti kohtalaisen aallokon, joten jouduimme luovimaan melkoisella vuoristoradalla: kanootti heilui joka suuntaan ja pärskeet löivät naamaan. Väsymys painoi jäseniä ja matka tuntui loputtoman pitkältä. Välillä mietin mielessäni veljen tarjousta pitää tuulta hänen asunnollaan Simsalössä, mutta Juhan kanssa jatkoimme urhoollisesti matkaa.

Viimeisen kahden tunnin aikana huomasin mikä ero on 'normaalilla' purjeella ja reivipurjeilla. Normaalipurjeessa leikkaus on kunnollinen ja pussi kohdallaan, reivipurjeessa ei löydy tehoja luovimiseen - se on tehty sivu- ja myötätuuleen ajoon. Oli suurentanut (onneksi) isopurjeen ykkösreiviin ja käärinyt purjeen puomin ympäri, mutta siitä huolimatta purjeeni ei tuntunut hyvältä; takana oleva mesaanipurje oli vielä tehottomampi, kun kaksi miestä istui sen edessä. Venlan luovikulmat olivat surkean pieniä ja matka pohjoiseen eteni surkeaa vauhtia, lähinnä surffaillessa sivutuulessa edes takas. Surffaus on OK, mutta väsyneenä ei sekään niin hauskaa. Lopulta aallokko väheni ehdittäessä saarten ja mantereen suojaan, mutta tuuli jatkui aina vain yhtä ankarana. Onneksi Juha teki töitä puolestani ja pääsimme vihdoin viimein Örnvikin lahden kotisatamaan. Ehkä olisi kannattanut panna pienempi 2.4 m2:n takapurje eteen, ainakin siinä olisi ollut kunnon muodot? Lisäksi kannattaisi harkita teettää taakse pieni kunnon myrskypurje, jossa pienestä koosta huolimatta on muodot kohdallaan?

Arviointia ja kolpakkostrategiaa

Kesti aikansa ennenkuin toipui rannalla ja onnistui saamaan kamat kasaan kanoottivajaan. Sitä hauskemmalta tuntui istuttaessa kaikki yhdessä Cafe Storörenin terassilla ja nautittaessa ravitsevaa ja kolestronipitoista pihvia ja ranskiksia: tästä olin unelmoinut viimeiset kilometrit. Istuskelu, nopea veren sokeripitoisuuden nousu ja aallokon pehmentämät aivot saivat meidän melkein runolliseksi lautasen äärellä ja pitkän yhteisen pöydän ympärillä.

Yllätys oli samoin, että kukaan ei pannut minua tilille koville ottaneesta kanoottipurjehduksesta, Off-Shore Regatasta, vaan kaikki sen koettelemuksen mankelin läpikäyneet siitä kokemuksestaan yksituumaisesti pitivät. Myös Olli Virta, joka ainoana putosi kanootista tuulisella selällä (selviten siitä mestarillisen hienosti) kehui rannassa kokemustaan. Kuulema tällaiset matkapurjehdukset yhdessä ja tarinoinnit ovat parempia kuin kilpailut. Kilpailuissa kukin hoitaa yksin hommansa - yksinäistä on kanootissa muutenkin - ja tapaamiset rannalla ja jutteluhetket jäävät vähemmälle. Totta tämä kaikki, täytyypä painaa mieleen jos/kun vuoden päästä tavataan.

Kun meillä oli yksi tavoite tutustua mereen ja Sipoon saaristoon, se toteutui täysimääräisesti - vaikkakin pienellä porukalla. Off-Shoreakin näimme olosuhteisiin nähden riittävästi ja enempi olisi ollut liikaa. Saimme kokea meren voiman ja Simsalön saaren eteläpäästä saatoimme katsoa ulkosaariston nopeasti muuttuvia off-shore maisemia. Ensin oli kamala tuuli lännestä ja sitten saaren rannassa näimme miten pohjoiseen kääntynyt tuuli nostatteli vaahtopäitä ja teki ennakkoon kotimatkamme hankalaksi.

Erityismaininnat ja kiitokset

Jukka ja Piia purjehtivat erinomaisesti koko ajan, oli tuuli ja sen suunta mikä tahansa. Vettä kuulema heitti matalaan kanootti jatkuvasti, joten sitä jouduin lappaamaan soppalautasella pois - äyskäri kun oli kuulema jäänyt rantaan (Jukka ei löytänyt minun kanoottiin kiinnittämääni vakituista äyskäriä, joka oli piilossa kellukkeiden alla). Vihreän avokanootin rakenteet ja riki kestivät, samoin peräsin, mitä voi pitää hyvänä testinä tällä tuulella - ja plussana minulle rakentajana.

Asko purjehti hienosti ja nopeasti tuulessa kuin tuulessa, ja hänen otteistaan näkyi vuosien ja kilomerien tuoma rutiini. Kanootin rikin ja rakenteen yksityiskohdat ovat hiotuneet aste asteelta aina vaan hienommiksi. Tuulella liikkumista tasapainotti kanootin pohjalla kujetettu 40 litran vesisatsi/painolasti, joka antoi myös lisää liukua rungolle käännöksissä. Askoa en ollut nähnyt aikoihin, joiten oli erittäin mieluisaa hänet tavata, verrata kokemuksia, pohtia elämänmenoa ja jutella niitä näitä. Kaiken lisäksi Asko on ensimmäisiä kanoottipurjehtijoita Suomessa, tämän kanoottilajin pioneereja, joka on paljon vaikuttanut sen nousuun.

Itsellä rutiini Venlalla purjehtimisessa on vähissä - tämä oli ensimmäinen kerta kun tänä vuonna istuin Venlassa - ja siksi ehkä kova vaativa tuuli ja luoviminen ottivat perusteellisesti voimille. Koko kroppa oli kuin pesukoneen rummusta, kipeä ja mustelmilla, ja varsinkin reidet aivan puhki äkkinäisten liikkeiden ja roikkumisten jälkeen. Juha ei ollut koskaan istunut purjekanootissa - kajakissa kyllä - joten meni jonkin aikaa ennenkuin pakolliset gastin tehtävät ja rutiinit ja kallistukset tulivat tutuksi. Minulle onneksi Juha oli hyvää elävää ballastia, juuri armeijasta päässyt, joten kunto ei loppunut kesken. Päivastoin, Juha nautti tästä suihkulähteessä istumisesta. Naureskelin hänelle purjekanoottiharjoitusten lähteneen väärästä päästä, aloitetaan extreme lajilla ja siirrytään vasta myöhemmin lillimiseen kevyessä tuulessa.

Luultavasti ilman Ollen turvavenettä, jolle ei onneksi tullut noutohommia vaan saattuetehtäviä, ei voisi tällaiseen tuuleen lähteä. Pillit olisi pantu pussiin aikaisemmin ja palattu vähin äänin myötätuulessa kotisatamaan - tätä vaihtoehtoa harkitsin monesti. Turvaveneen mukanaolo lisää paitsi purjehtijoiden rohkeutta myös lisää pelastustoimien vaihtoehtoja, ja tositilanteessa se on melkein välttämätön - jos kanoottia ei pysty tyhjentämään syystä tai toisesta (kumiluukut voivat irrota kannelta ja vesi voi mennnä IIIC kanootin etu- tai takaruumaan), se on hinattava lähimpään rantaan.

Tomi teki hyvää työtä valokuvaajana ja tähystäjänä; silti Ollin myskypääskyn kaatuminen tapahtui niin nopeasti, ettei sitä veneestä havaittu ennenkuin se oli melkein ohitse. Jos tuuli on kova tai olosuhteet muuten vaativat, purjehtijat keskittyvät itse suoritukseen niin tiiviisti etteivät paljoa katsele ympärilleen tai taakseen, jos erityistä syytä ei ole - luotetaan siihen että muut hoitavat hommat ja vene poimii veden varaan joutuneet. Tarvitaan tähystystä ja monia valppaita silmiä.

Kiitokset kaikille osallistuneille, ensi vuonna tavataan!!

t. Harri Luukkanen
Sipoon Kanoottiklubi

Messages In This Thread

Raportti: Sipoon Kanootti-Regatta 21.8.
Harri Luukkanen -- 23.8.2005, 15:00