Sibbo Canoe Club's Forum

Kokemuksia kanoottipurjehduskoulusta *PIC*

Posted By: Harri Luukkanen
Date: 22.8.2004, 01:10

KANOTTIPURJEHDUSKOULU - SEGELKANOTSKOLA

Kesäkuun alun ja elokuun puolivälin välillä nähtiin SKK:n rannassa ja vesillä outoja ilmestyksiä: purjekanootteja. Edellisenä syksynä tehdyn suunnitelman mukaan otimme SKK:n ohjelmaan ensimmäisen lajikohtaisen harjoituksen, jossa perehdytettiin kiinnostuneita tähän ehkä Suomen vähiten tunnettuun kanoottilajiin. Harjoitusaluksina käytettiin seuran omaa ACA luokan avointa purjekanoottia ja toinen saatiin lainaksi Kanoottiliiton purjekanoottijaostolta – ilman kanootteja ei mitään lajia voi harjoitella. Harjoitukset olivat avoimet kaikille kiinnostuneille, kuului seuraan vai ei, jotta saisimme harjoituksiin ’kriittistä massaa’ eli mahdollisimman monet purjekanoottien harrastajat mukaan sekä osallistumaan että toteuttamaan harjoituksia. Minä ja Jukka Vaijärvi olimme lupautuneet ohjaajiksi, koska meillä oli niistä SKK:ssa eniten – yhteensä noin 25 vuoden verran – kokemusta.

Jäljempänä tämän jutun lopussa tarkempia tietoja purjekanoottikoulusta. Kokonaisarvosteluna voidaan kaiketi sanoa – ohjaajien näkökulmasta - että koulu sujui mainiosti, paljon paremmin kuin olisi osannut etukäteen kuvitella. Koulutukseen osallistui (ohjaajat ja lapset pois lukien) runsaat 20 aikuista, joista melkein kaikki olivat ensikertalaisia tai aloittelijoita. Keskimäärin nämä koulutettavat kävivät rannassa pari kertaa kukin. Kun suurin osa koulutettavista oli aloittelijoita, koulutuksessa keskityttiin kanoottipurjehduksen alkeisiin: mitä osia kanoottiin kuuluu ja miten se pannaan purjehduskuntoon, mitä on purjehdus ja miten tuulta voi käyttää hyödyksi vesillä, miten kanoottia (tai mitä tahansa purjealusta) ohjataan käyttämällä hyväksi tuulta, purjetta, köliä ja peräsintä, jne.

Vaikka alussa koulu sujui ehkä hieman tahmeasti homman ollessa kaikille aivan uutta ja outoa, silti lopussa kiitos seisoi. Alussa me ohjaajat jouduimme melkein itse kantamaan kanootin vajasta rantaan, panemaan ne purjehduskuntoon ja olemaan mukana joka kanootissa koulutettavien opastajina; viimeisinä kertoina saatoimme katsella sivusta vain neuvoja rannalta antaen, kun koulutuksen saaneet kanoottipurjehtijat hoitivat itse homman maissa ja vesillä. Tämä on kaiketi kaiken koulutuksen tavoite: kouluttajia ei enää tarvita kuin poikkeustilanteissa.

Mitä olemme kanoottipurjehduskoulusta oppineet? Paljonkin, ennen kaikkea sen, että yhteistyö on voimaa. Kanoottipurjehdus lajina etenee, kun se saa uusia harrastajia omassa seurassa ja muualla, ja kun jaamme osaamisemme ja niukan kaluston muiden kanssa. Mikään kanoottilaji ei etene, jos sitä harrastetaan vain yhdessä seurassa tai parin innostuneen harrastajan voimin. Vaikka viettäisin kesän kaikki 90 päivää omassa purjekanootissani, se ei juuri edistäisi lajia SKK:ssa ja Suomessa. Koulutus on kaiken avain, varsinkin kun se kokoaan niukan osaamisen pooliin, josta kaikki voivat ammentaa uutta. Tässä tapauksessa hyödyntäjinä olivat nämä liki 20 alan uutta harrastajaa ja ne kymmenkunta Helsingin alueen melontaseuraa, joiden jäsenet oppivat kanoottipurjehduksen tai ainakin –purjehdusta. He veivät innostuksen ja osaamisen mukanaan, kenties rakentavat itselleen purjekanootin, ja vievät harrastusta eteenpäin. Yhteistyölle voimaa antoivat myös ne muutamat kokeneemmat kanoottipurjehtijat, jotka ohjaajien lisäksi jakoivat osaamisensa koulutettaville.

Kuten aina uuden kanoottilajin harjoituksissa, koulutuksessa ohjaajien lisäksi kalusto on kriittinen tekijä. Mitään kanoottilajia tai melontaa ei voi harjoittaa ilman kanootteja. Yhdellä SKK:n purjekanootilla koulu ei olisi onnistunut, tuskin sitä olisi kannattanut toteuttaa, kaksi kanoottia – joissa saattoi olla yhtä aikaa sekä koulutettava että kouluttaja – oli minimi. Kanoottien niukkuuden vuoksi vesilläoloajat jäivät lyhyeksi, vaikka muutkin harrastajat toivat omia kanoottejaan rantaan ja vesillä oli kerralla km. 3-4 kanoottia. Tavoiteltavaan kahden tunnin purjehdukseen per koulutettava ei koskaan päästy, paremminkin sääntö oli tunti per henki. Jos käytössämme SKK:n harjoituksissa olisi viisi (5) purjekanoottia, koulutus saisi aivan uuden sisällön ja olisi tehokkaampaa: toiset perehtyisivät alkeisiin, kun toiset harjoittelisivat sen hienouksia. Harjoittelu kotilaiturin vieressä ei ole mikään itseisarvo tai tavoite sinänsä – vaikka se onkin mukavaa - vaan välivaihe, jonka ylitettyään kanoottipurjehtija voi itse ja yksin lähteä turvallisesti päiväristeilylle tai retkelle tai vaikka osallistua kilpailuun. Jotta kynnys ylittyisi ja jotta koulutettavalla on riittävät valmiudet, tarvitaan ehkä 20 tunnin harjoittelu, ja siihen tarvitaan kalustoa ja ohjaajia.

Pitkällä kokemuksellani muista vastaavia tapauksia ja vaikeuksia uusien lajien sisäänajosta Marjaniemen Melojista vuosien takaa. Kun meillä ei ollut 70-luvun lopussa välineitä tai osaamista eskimopyörähdysharjoituksiin uimahallissa, lainasimme halliin Merimelojien ainoan? koskijakin ja Kari Kotomäen kouluttajaksi. Samoin koskimelontakoulutusta varten onnistuin saamaan MaMe:n ensimmäiselle kurssille Ahvionkoskelle vetäjiksi Kymen Melojista kouluttajat, jotka antoivat meille myös lainaksi heidän seuransa koskikajakit. Kun minä hankin itselleni vuonna 1980 Suomen ensimmäisen kippuranokkaisen merikajakin, merikajakkikoulutus Suomessa ei ottanut tuulta ennen kuin itse olin oppinut jotakin jota voisin jakaa muille ja ennen kuin kalustoa saatiin lisää. Sittemmin sekä eskimopyörähdysharjoittelu uimahallissa, koskimelonta että merikajakkimelonta on aivan vakiokamaa joka melontaseurassa.

Vaikka purjekanooteista tuskin tulee yhtä suosittuja kuin merikajakeista tai koskikajakeista, lajin käynnistymistä ja kasvua edesauttaisi suuresti SKK:n oman kaluston lisääntyminen. Purjekanoottien hankkiminen ei ole myöskään kustannuskysymys, koska sellainen ei maksa juuri kajakkia enempää. Myös yhteistyö muiden harrastajien ja seurojen kanssa on asia, jota meidän tulee vaalia. Yhteistyössä saa aina paljon enemmän kuin siinä joutuu antamaan.

Koulutus ja osallistujat purjekanoottikoulussa 3.6.-12.8. 2004

Purjekanoottikoulussa vesillä käyntejä oli kaikkiaan 77 yhdentoista (11) illan aikana eli keskiarvoksi tuli 7 henkeä per harjoitus. Kun kouluun osallistui kaikkiaan luultavasti 28 henkeä, keskimäärin sama henkilö kävi harjoituksissa kolme kertaa. Vähiten osallistujia oli koulussa 15.7., runsassateisella viikolla, jolloin vesillä kävi 4 henkeä. Eniten oli vesillä käyntejä kirjattu 5.8., jolloin harjoittelijoita oli 12.

Harjoituksissa oli käytössä kaksi ACA luokan avointa purjekanoottia, jotka olivat joka kerran vesillä. Parhaimmillaan vesillä oli viisi (5) purjekanoottia 24.6. kun vierainamme olivat Marilyn Vogel ja Chuck Sutherland edustaen American Canoe Association (ACA) liittoa. Yleensä vesillä näkyi 3-4 purjekanoottia, jolloin kapasiteettia oli enemmän käytössä.

Alla olevaan listaan on kerätty 26 vesillä käyneet henkilöt nimet, jotka esiintyvät kerran tai useammin SKK:n vajakirjassa. Listasta puuttuu jokunen SKK:n jäsen. Jos on tiedetty mihin klubiin henkilö kuuluu, seuran nimi on mainittu.

Kaikkiaan purjekanoottikoulua käytiin yhdentoista (11) torstai-illan aikana, noin kolme tuntia per ilta aikana ja ajasta noin kaksi tuntia vietettiin vesillä. Kanoottien valmistelu purjehdusta varten maissa oli tärkeä osa harjoitusta, koska kalusto oli useimmille outoa. Harjoitusten jälkeen Cafe Storören oli suosittu paikka, jossa vaihdettiin kuulumisia.

Harri Luukkanen, SKK, ohjaaja
Jukka Vaijärvi, SKK/MaMe, ohjaaja
Kari M Nykänen, HKK
Tomi Kallio-Könnö, M
Harri Mäkilä, TuusMe
Risto Lehtinen, VeSa/MeVe
Marilyn Vogel, ACA
Chuck Sutherland, ACA
Jarkko Pulkkanen, M
Leena Mäkilä, TuusMe
Pia Korhonen, MaMe
Antti Karttunen, Wiking
Heikki Nyman
Mari Ahtiainen, MaMe
E-M Alanko
Valtto Karttunen, Wiking (lapsi)
Saila Purko, Wiking
Heta Purko, Wiking (lapsi)
Simo Makkonen, Karinkiertäjät
Kimmo Teränen, KyMe
Hannu Holopainen, SKK
Otso ja Leo Luukkanen, SKK (lapsi)
Tapani Pakarinen, Wiking
Teemu Sipilä, SKK
Kaija Kivi

SKK:n kaikille avoimeen purjekanoottikouluun osallistui 12 eri seuran jäseniä, jotka osoittavat harjoitusten olleen varsin suosittuja laajemmaltikin:

Sipoon Kanoottiklubi
Porvoon Wiking
Tuusmelojat
Marjaniemen Melojat
Melaveikot
Vesisamoilijat
Helsingin Kanoottiklubi
Merimelojat
Helsingin Melojat
Karinkiertäjät
American Canoe Association
Kymen Melojat

t. Harri